Kahvin historia

 

Kahvin alkuperästä on olemassa ainakin kaksi tarinaa. Kummankin kertomuksen mukaan kahvi on kotoisin Etiopiasta. Todennäköisesti ihminen on maistellut kahvipensaan marjoja aina, mutta ensimmäinen maininta kahvipensaasta on 800-luvun lopulta arabialaisen lääkärin muistiinpanoissa.

Kahvipensas menestyy luonnonvaraisena Afrikassa sekä Arabian niemimaalla. Länsimaissa suosittu arabica-kahvi on kotoisin Etiopian läntiseltä ylängöltä. Robusta-kahvi löydettiin 1800-luvulla Kongosta. On edelleen arvoitus, onko kahvi kasvanut näillä alueilla luonnostaan. Jemeniin kahvin on arveltu kulkeutuneen sinne muuttaneiden etiopialaisten mukana 600–800-luvulla.

Kahvi keksittiin sattumalta

Kahvin keksimisestä on monenlaisia versioita: eurooppalaisilla omansa ja arabeilla omansa. Erään tarinan mukaan kahvin keksivät etiopialaiset munkit ollessaan paimentamassa vuohia. Vuohet söivät kiiltävälehtisen pensaan punaisia marjoja ja piristyivät hetkessä. Yksi munkeista maistoi kitkeriä marjoja. Hetken kuluttua hänkin tunsi itsensä virkistyneeksi. Munkki riensi kertomaan ihmeestä luostarin apotille. Tämä kuitenkin pelästyi, että asialla on paholainen ja heitti marjat nuotioon. Pian nuotiosta nousi huumaavan hyvä tuoksu, ja apotti maistoi marjoja uudelleen.

Ihminen kiinnostui kahvista aluksi sen piristävän ja parantavan vaikutuksen takia. Kahvimarjoja syötiin sellaisenaan ja kuivattuna esimerkiksi matkaeväänä.

 

Kahvikulttuuri syntyi Arabian niemimaalla

Kahvijuoma keksittiin 1200-luvulla. Kahvipensaan lehdistä, siemenistä ja marjoista oli sitä ennen valmistettu haudutettua tai keitettyä juomaa Jemenissä. Voittokulku alkoi, kun eräs arabi keksi, että paahdetusta kahvipensaan marjasta liukenee kuumaan veteen voimakas aromi.

Kahvi levisi Arabian niemimaalle, ja sitä alettiin viljellä suunnitelmallisesti aluksi Mekassa. Kahvipensaan taimet alkoivat tuottaa satoa vuonna 1467, ja kahvinjuonti yleistyi. Islamilaiset papit liittivät kahvinjuonnin uskonnollisiin seremonioihin. Tavallinen kansakin mieltyi uuteen juomaan, ja sen nauttimista varten perustettiin kahvihuoneita. Niissä arabimiehet ja -naiset joivat kahvia, pelasivat shakkia ja keskustelivat, välillä jopa musisoivat ja tanssivat. Papisto ei tällaisesta miesten ja naisten vapaamuotoista oleskelusta tykännyt. Arabien kahvilasääntöjen mukaan kahvinkeittäjiksi kelpasivat vain miehet. Naiset saivat kuitenkin juoda kahvia, ja juomasta tulikin arabinaisille tärkeä. Maassa oli aikoinaan laki, jonka mukaan naisella oli oikeus saada avioero, mikäli mies ei sallinut hänen juoda kahvia. Kahvinjuonnin lomassa käyty poliittinen keskustelu epäilytti valtaapitäviä, ja kahvi kiellettiin Mekassa vuonna 1511. Kielto ei tehonnut, vaan kahvin kulutus kasvoi, ja juoma valloitti Arabian niemimaan.

Kahvijuoma saapui Egyptiin jemeniläisten pappien mukana vuoden 1510 tienoilla. Turkkilaiset valtasivat Egyptin vuonna 1517 ja ihastuivat kahviin. He levittivät kahvikulttuuria Lähi-itään uusia maita vallatessaan. Konstantinopolissa avattiin ensimmäinen julkinen kahvila vuonna 1554. Uusia kahvihuoneita ja -kojuja syntyi Turkin pääkaupunkiin runsaasti. Kahviloiden täyttyessä moskeijat kuitenkin tyhjenivät. Islamilaisen papiston mielestä oli välttämätöntä kieltää kahvi. Kahvin juominen jatkui kuitenkin salassa, ja ennen 1600-luvun alkua kielto oli jo unohdettu.